Ranskalaisten hurjassa suunnitelmassa vaeltaa koiravaljakolla Murmanskiin oli pieniä puutteita... Saattue Murmanskiin Ranskalaisten 10 vuoden takainen koiraretki Sydäntalvella 1994 viestittivät poromiehet kahdesta koiravaljakosta, jotka Luirojärven paikkeilla tarpoivat kohti itää. Kolme miestä ja 19 koiraa olivat ranskalaisia, he tiesivä, koska retkeläiset olivat lähteneet Vuotsosta muutamaa päivää aiemmin. Metrisessä lumessa, aapojen ja jänkien kautta olivat retkeläiset vaeltaneet Luirolle, miehet lumikengillä koira-rekien perässä rämpien. Retkeläisillä näkyi olevan kivääri ja muonaa koirien luku- määrään nähden niukanlaisesti. Eipä kumma, että havaitsijat epäilivät pahinta. Rajapartio kävi tarkastamassa retkeläiset. Nikolas, Pierre ja Jerome puhuivat ainoastaan ranskaa. Sen verran ymmärsivät rajamiehet, että karibuja oli kiväärillä tarkoitus ampua koirille ruuaksi. Näin he olivat tehneet Kanadassakin retkeillessään. Yhtään eivät vielä olleet saaneet, kirotun arkoja olivat nämä täkäläiset caribout. Rajamiehet yrittivät selittää suomalaisten karibujen olevan oikeastaan poroja, niitä pidettiin täällä ikään kuin kotieläiminä. Lupaa aseen maahantuontiin ei ollut, joten rajamiehet ottivat tämän 30-30 kaliiperin Winchester-kiväärin ja kourallisen patruunoita haltuunsa. Kummallista kyllä, myöhemmin osoittautui että kaikki patruunat olivat väärää kaliiperia. Kartalta napaseudun sankarit selvittivät reittiään. Se kulkisi Hammaskurun kautta Anterijoen latvalle. Siitä vanhaa tukkitien pohjaa Anteriin ja jokilaaksoa pitkin Venäjälle. Kunhan olisi käyty kääntymässä Jäämeren rannalla Murmanskissa, palattaisiin samaa jälkeä takaisin. Matkareitti muuttui Kova retki, kovia koiria ja vielä kovemmat miehet, rajamiehet totesivat. Venäjälle vain kuljettaisiin ainakin toistaiseksi ainoastaan tulliteitä pitkin ja lähin sellainen oli Rajajoosepissa. Anterista ei ylitys onnistuisi, uskottelivatpa Venäjän ja Ranskan lähetystöt sitten mitä tahansa. Kun vaikutti, ettei viesti oikein hyvin mennyt perille, kuljetettiin helikopterilla sitä varmentamaan. Nyt tuli ylityspaikka jo selväksi. Tulkille ranskalaiset myös selvensivät aseen mukanaolon tarkoitusta: sen avulla tarpeen vaatiessa voitaisiin lopettaa vammautunut koira tai erottaa tappelevat koirat toisistaan... Jo rajapartio oli ihmetellyt niukalta näyttävää muonakuormaa. Miehet olivat selittäneet koirien tarvitsevan kuivattua liha-rasvaseosta, pemmikaania, vain puoli kiloa päivässä. Itselleen he paistoivat leivän autiotupien liesillä. He olivat näyttäneet tätä leipomaansa leipää, sämpylän kaltaista, rusinoilla vahvistettua kakkua. Hyvää se oli ollut. Jokea pitkin kuin Klondykessa Muutamana päivänä retkeläiset sitten saapuivat Rajajooseppiin. Niin miehet kuin koiratkin vaikuttivat hyväkuntoisilta, vaikka he lumikengille soveltumattoman pehmeän lumen paljoutta olivat valitelleetkin. Pakkastakin oli ollut liian vähän, lumi oli pyrkinyt paakkuuntumaan koirien polkuanturoihin. Anterista sentään oli päästy rajamiesten kelkkapolannetta. Minkäänlaista muonatäydennystä he eivät olleet Rajajooseppiin tilanneet. Ylikulkuoikeus koiravaljakolla varmennettiin. Tulli- ja passimuodollisuuksista selvittiin rivakasti ja lyhyen tauon jälkeen valjakot ylittivät rajan. Kovin kauan ei heitä viivytetty myöskään naapurissa, ihme kyllä. Aivan Muurmanskissa saakka eivät retkeläiset sentään olleet käyneet, selvisi parin päivän päästä, kun he palasivat. Heidän oli ollut tarkoitus käyttää Luttojoen uomaa valjakkojen matkaväylänä. Yokon-jokea pitkinhän valjakot Jack Londonin kirjoissakin pyyhältävät. Pahaksi onneksi Luttojoelle vain oli sydäntalven tyypilliseen tapaan noussut vettä ja matkanteko sohjossa oli ollut mahdotonta. Omaa jälkeään pitkin sitkeät sissit ja lauhkeat grönlanninpystykorvat suunnistivat takaisin Vuotsoon. Aseen luvattomasta maahantuonnista langetettiin aikanaan pieni sakko. Vinsun taisi Sodankylän vallesmanni huutokaupata jollekin sikäläiselle metsämiehelle, Koiravaljakolla Venäjälle-matkat eivät nousseet suosioon. Tämä 10 vuoden takainen jäi ainoaksi. MP Retkikunta oli hyvin varustautunut, sen sijaan ruokaa oli niukanlaisesti, sitä oli tarkoitus hankkia ampumalla pohjolan karibuja.

< Etusivulle