Safari lähdössä liikkeelle. Asiakkaina japanilaisia naisia.
Porosafari on saamelaista ekomatkailua
Porolla ajaminen on seikkailua sisältävä kokemus, jota vaille monet ulkomaalaiset matkailijat eivät halua jäädä Saariselällä. Ja aina kun lyhytkin porosafari on ohi, reestä nousee hymyilevä ihminen. Porosafareilla ei tavoitella vauhtia, vaan ainutlaatuisen matkanteon kokemusta ja läheisyyttä eksoottiseen eläimeen.
Saariselällä poroajelusta vastaaminen on keskittynyt pääasiassa saamelaisille poromiehille. Herkkä ja vaativa ohjelmapalvelu toimii siten asiantuntevasti, ja ottaa huomioon niin alueen kuin porojen vaatimukset. Poroajelua tarjoaa Saariselällä viisi safariyritystä.
- Asiakkaista on noin 90 prosenttia ulkomaalaisia. Ja arvata saattaa, että kiinnostuneimpiaporonrekeen istumaan ovat japanilaiset, sanoo Pauli Magga, joka tarjoaa porokyytiä kahdellakymmenellä härällä Luonto-Loma Oy:n yhteistyökumppanina.
Pauli on kotoisin Kutturasta, kylästä joka sijaitsee Inarin lounaisosassa, Ivalojoen varressa, ja sinne kääntyy tie nelostieltä, Laanilan pohjoispuolelta.
Mutta matkailijat harvoin käyvät Kutturassa, varsinkaan talvisin. Siksi Pauli tuo poronsa syystalvisin Saariselälle. Kylä kuitenkin on oivallinen paikka kasvattaa hyviä ajoporoja. Se on suuren metsäalueen kätkössä, ja kylän länsireunalta alkaa täysin asumaton ja tietön erämaa.
Työ ajaporon parissa
- Talvikauden työ alkaa syksyllä siitä, että kokoan porot metsästä kotiaitaan sitä mukaan kun löydän ne ja saan kiinni metsässä. Jotkut ajoporot tulevat ensi lumien aikoihin itse kotipihaan, sillä ne ovat tottuneet vuosikiertoon ja niille piha-aita on osa luonnollista talvehtimisialuetta. Nuoret ajoporot saattavat mennä kesän aikana kylästä melko kauaksikin ja jotkut niistä löytyvät vasta poroerotusaikoihin muitten porojen joukosta. Syksyisin myös katson uudet ajoporot, nuoret hirvaat, jotka näyttävät kookkailta ja rauhallisilta. Uusi poro pitää opettaa ajolle niin kuin hevonenkin. Safarikäytössä pitää olla rauhallisia poroja. Vireät ja tuliset menijät ovat amattimiesten ajoporoja, usein kilpaporoja. Niiden liikkellelähtökin on niin temperamentista, että oppinut mies saa olla valppaana, että ehtii asettautua mukaan siinä vaiheessa kun poro tietää lähtövalmistelujen olevan käskyä vailla.
- Marraskuussa siirrän porot ja tavarat Kutturasta Saariselälle, sillä silloin safaritoiminta käynnistyy. Vuoden loppupuoli, varsinkin joulu on kiireistä aikaa. Kiirettä on aina silloin, kun Saariselällä on runsaasti ulkomaalaisia. Kotimaiset asiakkaat käyvät ajamassa porolla etupäässä kevättalvisin eli juuri tähän aikaan.
Safarit ulkomaalaisten suosiossa
Kysytyin safari on kahden tunnin pituinen. Siinä saa hyvän tuntuman porokyytiin ja poron käyttäytymiseen. Monesti safarin pituus määritellään sään mukana, sillä ajelun pitää olla kaikin puolin hauskaa. Jotkut asiakkaat tyytyvät ajamaan kymmenen minuutin kierroksen. Safarille lähdetään monen poron muodostamana raitona. Yhden ammattilaisen ohjamaana toimii hyvin kymmenen poron raito. Pitempi raito vaatii toisen poromiehen, joka muodostaa oman jälkiraitonsa, Pauli Magga kertoo.
Hän ei pidä poroja koko talvea Saariselän aidoissa, vaan jokainen poroista lasketaan välillä metsään saamaan luonnonmukaista ruokaa.
- Vaikka porot syövät safaripaikalla parasta mahdollista tehdasvalmisteista rehua sekä heinää ja Pohjanmaalta tuotua jäkälää, poro on hyvä laskea talvellakin laitumelle syömään luonnollista ravintoaan. Voisi ajatella, että talvella poro ei saa metsästä paljon mitään, mutta asia on toisin. Asiaa ei muuta sekään, että talvilaitumet ovat melko niukkoja, ja poroja tarhataan paljon kotiaidoissa ruokinnan varmistamiseksi.
Ajohärkä lepää kesän
- Kun safaritoiminta päättyy huhtikuussa lumien vähetessä, vien prot Kutturaan ja päästän ne vaiheittain metsään ottamaan kesää vastaan. Kesällä ne keräävät tarvittavat varastonsa ja kasvattavat uudet sarvensa. Koska ajoporona on härkä eli kuohittu hirvas, se pitää sarvensa kevättalveen saakka, jolloin uudet sarvenalut ovat jo tulleet esiin. Hirvas pudottaa sarvensa syksyllä rykimäajan päättyessä. Vaadin eli naaras poro pitää sarvensa kevääseen saakka puolustaakseen vasaansa. Se luopuu sarvistaan vasta silloin kun sen vasa on noin kaksiviikkoinen. Vaatimen pienet sarvet ehtivät kasvaa lyhyen kesän aikan täyteen mittaansa, kertoo Pauli Magga, joka on tarjonnut poroajonautintoja Saariselän matkailijoille toistakymmentä vuotta.
Pauli Magga tietää, että ajohärkien kasvatus ja koulutus
on herkkä laji