Kullan punnitseminen tapahtuu herkällä vaa’alla, jota tässä
Levi-Juntti ja Panimon Kari testaavat.
Kulta käy maksuvälineenä Panimossa
Yhdellä gramalla irtokultaa saa neljä tuoppia olutta. Näin noteerataan kullankaivajien keräämä kulta Saariselän Panimossa. Kulta liikkuu tähän aikaan verkkaisesti, mutta liikuu kuitenkin ja käy jatkuvasti maksuvälineenä persoonallisessa pubissa. Panimossa on kaksi tarkkaa vaakaa, joilla kulta punnitaan gramman tuhannesosan tarkuudella.
Vaikka suurin osa kultamiehistä on omissa koloissaan talvisin, kultamarkkinoita pidetään vilkkaasti yllä hiihtosesongin aikana. Suurin osa Inarin kultamailta saadusta kullasta myydään matkamuistoiksi. Teollisuuteen maailman parhaana pidetty irtokulta menee vain hätätapauksissa ja tällaisia tapauksia on aniharvoin. Esimerkiksi sijoitus Panimoon on noteerattu usein paremmaksi.
Kullalla on monta vähittäishintaa, koska hinta määräytyy hippujen koon mukaan. Hengettömistä koostuva kulta on halvinta. Sen grammahinta on suunnilleen 25 euroa. Kokonaisesta gramman hipusta ja isoimmista maksetaan 170 euroa eli noin tuhat markkaa grammalta. Hintaan vaikuttavat hipun koko ja näkö. Hintahaitari on laaja, sillä siihen vaikuttavat monet tekijät. Kaikki hinnat ovat lopuksi oikeita, mikäli osapuolet ovat tyytyväisiä. Kultamiehet puhuvat paljon vielä markoista, sillä he ovat aikanaan sitoneet kultansa niin tiukasti Suomen markkaan, että eivät hevin vaihda valuuttaa ainakaan mielikuvissaan.
Onko hienon eli pienihippuisen kullan grammahinta hyvä, kun sillä saa neljä tuopillista olutta on kysymys, johon oikean vastaus löytyy vain rajatulta alueelta baaritiskiä, kultamiehen janosta, ajatuksista, pankkiautomaatin etäisyydestä, maltillisuudesta tai malttamattomuudesta ja vielä miljöön tunnelmasta.
Eikä kaupassa ole vähäarvoista ostajaa. Kun baarimestari näkee vaivaa, punitsee ja hoitaa osaltaan muodollisuudet, hintanoteerauksesta syntyy yksimielisyys.
Panimon Kari
Kari Vekki on Saariselän Panimon pidetty baarimestari, joka tunnetaan joka puolella Suomea Panimon Karina. Hän on itse perehtynyt kullankaivuuseen ja kultamiesten maailmaan. Ja Saariselän Panimo on Ivalojoen alueen kullankaivajien tärkeä kokoontumispaikka. Täällä kullankaivajat, jotka ovat olleet metsässä pitkään, voivat saada ilmaisen saunan ja ennenkaikkea täällä kohdataan muita samanhenksiä ihmisiä.
Panimo on toiminut vuodesta 1995 lähtien. Kari on tullut tiskin taakse vuotta myöhemmin. Hän on syntynyt Helsingissä, mutta muuttanut jo lapsena Sodankylään ja sieltä aikuisena Saariselälle.
- Samat ihmiset tulevat Panimoon vuodesta toiseen. Kun he saapuvat lomalleen, he käyvät ilman muuta meillä kuin ystävänsä kotona. Ja täällä samassa pöydässä, paikan yhteisessä tunnelmassa, viihtyvät niin herrat kuin narrit. Tiedän kävijöistä joko jotain tai paljon. Tiedän ketkä tulevat Helsingistä, Tampereelta tai Turusta, Kari kertoo.
Hän on pannut merkille, että etelän ihmiset tulevat myös hyvän huhun perusteella. ”Käypä Panimossa”, heille on sanottu.
Silloin kuin pubissa on soitantaa, soittaja tai laulaja on tavallisesti asiakas. Joku tuo haitarin, kitaran tai laulunsa. Palkkaa ei makseta, mutta hattu saattaa kiertää hyvän musiikkimiehen hyväksi. Pubi on avoinna aamusta yöhön saakka. Täältä lähdetään tansseihin tai tänne jäädään yöhön saakka.
- Kullankaivajien saapuessa kesäkuun alussa tunnelmaa voisi verrata joulun odotukseen paitsi että kullankaivuun käynnistyshetkessä on vielä suurempaa odotuksen täyttymystä, naurua, riemua, laulua, suuria suunnitelmia, aikomuksia ja kaikkea muuta mukavaa. Kaivuu alkaa kesäkuun alussa. Maa ei ole ehtinyt siihen mennessä kokonana sulaa, mutta monilla on valmiiksi syksyllä kaivettua ja kasattua maata, jonka seulomisella voi aloittaa. Työ kestää kolme kuukautta tai vähemmän. Jotkut eivät pääse kaivuulleen kuin käymään tai ei ollenkaan. Jotkut viihtyvät vain Panimossa. Tärkeintä ei aina olekaan voitto, vaan pitkä ja hyvä pelimatka, Kari sanoo.