Liisa Puustisen makeisissa maistuvat Lapin villit marjat
Marmeladia ja makeisia Inarista
Riuku-Jotoksen marmeladimakeiset, hillahillot ja karpalokastikkeet valmistuvat Inarin Muddusjärven rannalla vanhassa Riutulan koulukiinteistössä, jonka yrittäjä Liisa Puustinen osti yhdessä miehensä Sepon kanssa kolme vuotta sitten. Riutulassa voi myös majoittua vanhan kansakoulun nostalgisessa tunnelmassa.
Etelässä vakituisessa työssä ollut Riuku-Jotoksen Liisa Puustinen ajatteli 1990-luvun alkupuolella viettää sapattivuoden miehensä Sepon kanssa Utsjoen Pulmankijärven rannalla kalastaen ja voimia keräten. Seutu viehätti niin, että he päättivät jäädä pysyvästi Lappiin.
- Ajattelimme, että asuisimme sähköttömässä mökissämme vuoden verran ja sitten rakentaisimme Lappiin itsellemme vakituisen asunnon, mutta seitsemän vuoden reissu siitä tuli, Liisa Puustinen kertoo.
Kun Puustiset saivat etelänkiinteistönsä myytyä, he huomasivat lamavuosien myötä elämäntyönsä arvon huvenneen olemattomiin. Lapissa ei voinutkaan vain oleilla ja lähteä kalaan tai pilkille silloin kun sää tuntui sopivalta. He rakensivat Pulmankijärvelle kammisaunan ja majoitustiloja, jonne poikkesi aluksi tuttuja pariskuntia etelästä. Kun sana kiersi, tiloja alettiin vuokrata ulkopuolisille.
Kerran Liisa tarjosi asiakkailleen tekemiään marmeladimakeisia ja kertoi, että hän tulee myymään niitä lahjapakkauksissa. Vierailulla ollut yritysjohtaja tilasi heti kaksisataa kappaletta liikelahjoiksi Keski-Eurooppaan ja toinen kohta perään sata kappaletta.
- Olin ihmeissäni ja tosipaikan edessä, kun Riuku-Jotos yritykseni oli vasta suunnitteilla, Liisa kertoo.
Pulmankijärven tuotantotilat kävivät heti ahtaaksi. Puustiset tiedustelivat Utsjoen kunnalta toimitiloja, mutta niitä ei ollut saatavissa. Ei kunta ennenkään ole kenellekään rakentanut liiketiloja. Kolme vuotta sitten he ostivat Inarin kunnalta vanhan Riutulan koulukiinteistön.
- Tämä on tuotantomme kannalta loistavassa paikassa. Me saamme pohjoisesta vakituisilta toimittajiltamme marjat ja valmiit tuotteet matkaavat turistien mukana etelään, Seppo Puustinen toteaa.
- Ja kyllä tunturilapin kauniin punertava hilla on parasta raaka-ainetta makeisiin, Liisa täydentää.
Marmeladimakeisten lisäksi Liisa valmistaa hilloja, mehuja ja kastikkeita kaarnikasta eli variksenmarjasta, mustikasta, karpalosta, hillasta ja väinönputkesta.
- Vaeltajat pitävät kandeeratusta väinönputkesta eli kuivatuista sokeroiduista väinönputkipalasista. Niitä on mukava napostella päivän patikkaretken lomassa, Liisa sanoo.
Kuvataiteen harrastajana Liisasta on tärkeää, että tuotepakkaus on myös esteettisesti kaunis. Marmeladimakeispussien sulkijana toimii paperinaru, jonka päitä koristavat pienet lehdet. Karpalokastikepullon kaarevat muodot hivelevät silmää tyhjänäkin. Liisa on suunnittelut itse lahjapakkauksen ja maalannut sen kuvat.
Riutulan kodin seinillä on Liisan tekemiä tunturimaisemia ja kukka-akvarelleja.
- Maalaisin niitä enemmänkin, mutta yrittäjänä ei voi aina valita hauskinta tekemistä, Liisa naurahtaa.
Yläkerta on varattu matkailijoiden käyttöön. Kymmenen hengen ryhmille tarkoitetuissa majoitustiloissa kukoistaa osa Liisan sadastaviidestäkymmenestä viherkasvista. Kasvit viihtyvät valoisissa tiloissa ja saavat talvikautena tarvitsemansa viileä käsittelyn.
- Kyllähän tässä viidessäsadassa neliössä lämmittämistä piisaa, Seppo toteaa ja lähtee taas tekemään halkoja talven varalle.
Riutulassa bussiryhmäläiset viettävät yön, nauttivat aamiaisen ja jatkavat taas matkaansa eteenpäin. Raakalaudasta tehdyt pöydät ja penkit ovat syntyneet asiakkaiden toivomuksesta.
- Monet haluavat yksinkertaista ja hienostelematonta tunnelmaa. Sitä mitä tapaa vanhoissa erämaakämpissä, Liisa kertoo.
Liisan ja Sepon pihapiirissä vallitsee vanhan kansakoulun tunnelma. Asuntolan yläkerrasta on huikaisevat näkymät Muddusjärvelle ja taustalla siintävät tunturit. Kun tänä kesänä ajaa Inarista Angeliin päin, talosta ei voi erehtyä. Sinisen talon maalaustellineillä on pariskunta, joka pensseleitään heiluttaen toivottaa matkalaiset tervetulleeksi.
Teksti ja kuva:
Eija Silventoinen