Inarin Hopean uusi myymälä-ateljee Juutuanjoen sillankorvassa tarjoaa
Matille ja Railille valoisat työtilat
Inarissa elämä on karua,
mutta ei korutonta
Inarin Hopea muutti keväällä Juutuan joen sillan pieleen vanhaan Metsähallituksen kalustevarastoon, joka on kunnostettu liiketilaksi. Kultaseppä Qvick myhäilee viiksiensä takaa tyytyväisenä uusiin tiloihinsa. Katto on korkealla, takka antaa viileillä säillä lämpöä ja taustalla soi rento blues. Vitriineissä houkuttelevat perinteiset saamelaiskorut, sekä isännän uudemmat luomukset. Esillä on myös Lemmenjoen kullasta ja paikallisista korukivistä valmistettuja koruja.
Matti Qvick väittää aikoinaan valinneensa kultaseppäkoulun melkein vahingossa. Hän on maatilan poika Kiuruvedeltä ja tottunut lapsuudesta lähtien tekemään yhtä ja toista käsillään. Viehätys kuvan tekemiseen johti hakemaan luovalle alalle. Lahden Kultaseppäkoulun jälkeen mies päätyi puolisonsa Raili Laurilan kanssa Pohjois-Norjan Kautokeinoon Juhlsin kuuluun hopeapajaan töihin neljäksi vuodeksi.
Norjassa Matilla syntyi unelma omasta pajasta Inarissa. Se toteutuikin muutaman mutkan kautta kymmenen vuotta sitten. Matti osti Inarin Hopean, jossa hän oli ollut töissä jo tätä ennen muutaman vuoden. Raili hoitaa myynnin ja kirjanpidon. Perheyritys tarjoaa mielekästä työtä ja leivän viisihenkiselle perheelle.
Matti Qvickin talvikausi kuluu uuteen kesäsesonkiin valmistautuen ja suosituimpia malleja varastoon valmistaen. Suurin asiakasryhmä ovat saksalaiset matkailijat, jotka ostavat tuotteita itselleen matkamuistoiksi ja kotiin tuliaisiksi. Paikkakuntalaisetkin tietävät Matin pajasta löytyvän muun muassa lahjat merkkipäiviksi tai vaikkapa kihlat ja vihkisormukset. Niitä Matti usein suunnittelee yhdessä pariskunnan kanssa.
Lähes kaikilla Matin koruilla on historiansa ja tarinansa. Kaulakoruksikin sopiva komsiopallo on aikanaan ajanut kilinällään pahoja henkiä vauvan kannettavan kopan, eli komsion luota. Saamelaisten perinnekoruissa olevilla helisevillä osilla on ollut tämä sama tehtävä. Eläinkorujen hahmoilla puolestaan on saamelaisten mytologiassa omat merkityksensä esimerkiksi hyvän onnen tuojina.
Hopeapajaa vastapäätä olevassa saamelaismuseo-luontokeskus Siidassa on esillä viime syksynä Inarijärven rantamilta löydetyt vanhat hopeakäädyt. Moni onkin jo kysynyt Matilta, aikooko hän hyödyntää niiden uhkeita malleja. Matti naurahtaa niin, että nahkaisessa esiliinassa kiinni olevat pinssit ja prenikat helähtävät. Toki taiteilijalla pitää aina olla uusia ideoita, mutta aika näyttää kuinka ne toteutetaan.
Kirsi-Klaudia Kangas