”Mie ajattelin, että eikhän tämä ramppaaminen ala riittää”
”Voitto Tunturihotellille”
Vesa is back in Saariselkä
-Joku kysyi kerran olenko mie Särestö- niemen oppilas. Mie sanoin etten tiijä. Soitin Reidarille ja kysyin ja se sanoi, että olet sie.
Niin tuli yhdellä tavalla määriteltyä Vesa Junttila. Lapsuudestaan saakka taiteen tahdissa elänyt ja hengittänyt, isänsä Einari Junttilan kanssa jo nuorena poikana yhteisnäyttelyitä pitänyt, Sam Vannin ja Unto Pusan oppeja Vapaassa taidekoulussa saanut paluumuuttaja.
Paluumuuttaja Saariselälle ja Saariselän Tunturihotelliin.
Vesasta ehti viime vuosikymmenen puolenvälin jälkeen kehittyä yksi Saariselän ikoneista. Hän kuului matkailijan maisemaan yhtä itsestään selvästi kuin hiihtoladut, laskettelurinteet ja monotanssit. Tuhannet turistit tulivat heti ensimmäisenä tunturipäivänään tervehtimään tuttua taiteilijaa, katsomaan uusia tauluja ja ostamaan kotinsa seinälle uuden junttilan mustahattuisen miehen toivottaessa heidät tervetulleiksi.
Nykyisen vuosituhannen ehdittyä juuri siltään alkuunsa Tunturihotellin takahuoneessa oli yhtä äkkiä siltä osin autiota ja tyhjää. Vesa oli lähtenyt.
Eikä paluu ollut mitenkään itsestään selvä asia: - Mie muutin Helsinkiin ja ajattelin että tämähän se hyvä paikka on. Täältä mie en lähe ikinä minnekään, myhäilee Vesa Junttila. - Kyllä mie vähän joitakin asioita kauhistelin. Niin kuin sitä, että 35 neliön kaksiosta sai maksaa 800 euroa kuussa vuokraa...
Maalaaminen sujui pääkaupungissakin, mutta jotakin puuttui.
- Ei se ollut minulle kuitenkaan oikea paikka. Sitten mie menin vähäksi aikaa Sotkamoon, Tulikettuun. Ja sielläkin ajattelin alussa, että tämähän se hyvä paikka on. Samoin sitten Levillä. Se se vasta hyvä paikka tuntui olevankin. Mutta ei siellä ollut samanlaista mahdollisuutta jutella ihmisten kanssa ja esitellä tauluja kaikessa rauhassa kuin Tunturihotellissa. Piti tulla tänne takaisin.
Hotellin johto oli sillä välin vaihtunut, eikä Vesa voinut olla aivan varma siitä, minkälaisen vastaanoton saisi. Sitäkin iloisempi oli yllätys, kun Susanna Saastamoinen toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja kertoi Vesan tulon olevan voitto Tunturihotellille.
Samaa mieltä ovat myös matkustavaiset, jotka ovat käyneet omalta osaltaan kertomassa ilonsa Vesan tulon vuoksi - ja hankkineet uudet taulut itselleen siinä samalla.
Asumisensa Vesa on hoitanut omalla hiljaisen tehokkaalla tavallaan mieleisekseen: - Mie sain ostetuksi oman entisen asuntoni takaisin. Ja vielä paremmassa kunnossa kuin ennen. Ovat laittaneet keittiön tosi hienoon kuntoon, kiittelee Vesa Junttila.
Tuskasta kasvaa taide
Vesa Junttila on rauhallinen mies. Hymyilee ja naurahtelee herkästi itselleen ja muille. Tunnustaa pilke silmäkulmassa kärsineensä vieroitusoireita, kun on ollut pari viikkoa reissussa ilman maalausvälineitä. Antaa omalla jäljittelemättömällä tyylillään lohtua kärsivälle kanssa kulkijalle. Henkii tyyntä rauhaa.
Aina ei kuitenkaan ole ollut niin. Elämä on aikoinaan heitellyt pohjoisen poikaa hirmumyrskyn voimalla.
Nuorukainen Vesa Junttila ehti kokeilla Ruotsissa asumisen ihanuutta ja niin siellä kuin kotona Kittilässäkin kaikensortin hantti hommia - koulu jäi kesken kun vilkkaalla nuorella miehellä olivat tärkeämmät asiat mielessä.
Taiteen tekemisestä tuli ammatti, asuinpaikka vaihtui Kittilästä Rovaniemen ja Mikkelin kautta Pieksämäelle. Näyttelyitä oli paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, muun muassa Ruotsissa, Ranskassa ja Israelissa.
Vesa maalasi Lapin aiheita, kokeili välillä vähän urbaanisempaa maisemaa, teki muotokuvia, myi hyvin, sai nimeä taiteilijana.
Mielenrauhaa ei löytynyt, viinan kanssa tuli läträttyä omaksi, jos vähän toistenkin tarpeiksi.
- Jos en olisi löytänyt Jumalaa, olisin kuollut, tunnustaa Vesa nyt nöyrästi rilluvuosien jäätyä taakse. - Mie huusin apua ja sanoin Jumalalle silloin, kun kaikki oli pahimmillaan, että ota koko paketti semmosena kuin se on. Ja kun niin oli tapahtunut tiesin, että Hän ei minua jätä olin minkälainen hyvänsä. Se tieto ja usko eivät häviä koskaan.
Lappi ja psalmit
Vesa Junttila tunnetaan tuotteliaana ja hyvin myyvänä taiteilijana. Siitä huolimatta, että hänen tekniikkansa on monine maalikerroksineen aikaa vievä.
- Toisaalta tämmönen tekniikka antaa myös mahdollisuuden siihen, että voi tehdä useampia töitä yhtä aikaa.
- Miehän olen pitänyt paljon näyttelyitä, niistä saa tauluja hyvin kaupaksi.
Jossain vuosien takaisessa haastattelussa Vesa on kertonut muun muassa, miten Ruotsissa olleesta näyttelystä myytiin parissa päivässä kaksi kolmannesta noin viidenkymmenen taulun määrästä ja kolmantena päivänä galleristi osti loput. Samassa yhteydessä hän muistelee, miten suuren suomalaisen yrityksen johtaja tuli toiseen näyttelyyn ja käski laittaa pakettiin koko seinällisen liikelahjoiksi tarkoittamiaan tauluja...
- Taulujahan pittää myydä ihmisille. Ainakin minulla olis orpo olo, jos maalaisi ja maalaisi, eikä kukaan haluaisi ostaa töitä.
Aiheena Lappi on ollut Vesalle rakas kautta vuosikymmenien. Maalaa hän sitten Pieksämäellä tai Helsingissä. Ja Lapin taiteilijana Vesa tunnetaan. Tunnetaan herkistä Lapin kukista, luolamaalauksista vaikutteita saaneista poroista, noitarummuista, hehkuvista väreistä.
Vähemmän tiedetään siitä, että hänen muunkin aiheisia töitään on eri kokoelmissa. Ja että Orilammen Honkasaaren kappelin alttarimaalaus Ylösnoussut Jeesus on Vesa Junttilan käsialaa. Ja että jokaisessa Vesan taulussa on mukana psalmi.
Omalla seinälläni aitauksessa oleva poro julistaa psalmin 112 sanoin taiteilijaa ja hänen taivaltaankin hyvin kuvaten, itse kullekin elämän ohjetta ja toivoa antaen Oikeamieliselle koittaa valo.
Ritva Savela