Helena Näsänen, Paavo Latvala ja Fernardo Dulce selvittelevät leijan naruja lennätyskuntoon.

Vapauden uudet tuulet tunturissa

Leijalautailu (leijasurffaus, leijapurjehdus, leijahiihto, leijalumilautailu, kiteboarding). on kauden uutuus Saariselällä

Keski-ikäinen lukion lehtori lipuu hiljalleen Kaunispään Huipulta kohti ääretöntä, hiljaista lumimaisemaa. Vähän kauempana hänen nuori oppilaansa - sattumalta Saariselälle samaan aikaan saapunut - löytää sopivan lumitöyrään ja lennähtää ilosta huudahtaen muutaman metrin ilmalennon, suorittaa hallitun laskun ja jatkaa matkaansa kohti samoja valkeita aavoja vauhdikkaasti hangen pintaa kiitäen.

Opettajalla on hiihtosukset, oppilaalla lumilauta. Sauvoja ei kummallakaan, tuulen herkästi sieppaava leija kuljettaa molempia.

Samanaikaisesti ala-asemalla tiivis joukko vasta-alkajia opettelee pikku leijan kanssa perustekniikoita. Ilman suksia, ilman lautaa. Tähyten kaihoisasti ylös päin, kohti tunturin huippua. Kadehtien niitä, joiden tietää jo liukuvan lumella huikaisevan vapauden tunteen vallassa.

Näinkin se voi olla. Ehkä.

Lujasti uuteen leijahiihtoon uskoo ainakin rinteiden uusi hiihdon opettaja Hannele Näsänen, joka on käynyt hakemassa oppinsa - uskokaa tai älkää - Argentiinasta, missä opetti itse murtomaahiihtoa.

Juuri näin. Etelä-Amerikasta tuodaan lumileijan opit Lappiin. Helena Näsänen ei itse vielä saa opettaa leijahiihtoa, opettajan apulaiseksi riittää jo koulutus. Uuden hiihtolajin opettajana toimii kansainvälisen kouluttajan pätevyyden hankkinut Helenan siippa Fernardo Dulce - argentiinalainen, kuinkas muuten.

Eli mistä on kysymys Helena Näsänen?

-Leijahiihto on lumelle kehitetty muunnelma leijan kanssa harjoitetusta vesilautailusta, joka on erittäin suosittua maailmalla. Välineet ovat sinänsä yksinkertaiset, leijan kanssa voi liikkua maastosuksilla, laskettelusuksilla tai lumilaudalla. Apuna on turvallisesti trapetsin kanssa hiihtäjään kiinnitettävä leija, joka on hiihtäjän painon ynnä muut asiat huomioiden 6 - 12 metriä pitkä ja jonka hallintanarut ovat noin parikymmen metrisiä.

- Leija antaa hiihtäjälle säädeltävissä olevaa nopeutta ja keventää samalla häntä suhteessa lumen pintaan, jolloin päästään liukumaan kevyesti hangella.

- Kysymys ei ole mistään extreme-lajista, vaan sitä voivat harrastaa kaiken ikäiset aikuiset ja nuoret. Tarkoituksena ei ole tehdä mitään hurjia lentoja tai muuta vastaavaa, vaikka siihenkin on tosi pitkälle kehittyneillä leijahiihtäjillä mahdollisuus.


...Ja tältä se sitten näyttää.

Ensimmäisenä Saariselällä

Helena Näsänen on määrätietoisen oloinen nuori nainen, joka uhkuu intoa, eikä salaa sitä. Kun jutellaan Saariselän leijahiihdolle tarjoamista mahdollisuuksista alkaa hehkutus:

- Ajattele nyt. Tunturialueella tuulee aina. Tuolta Kaunispään huipulta kun katselee, niin ei ole puita, jota aiheuttaisivat tuulen pyörimistä. On lääniä missä mennä ja lunta. Eihän tämän parempaa paikkaa voi olla missään. Täällä ei ole teräviä huippuja tai jyrkänteitä, tunturit ovat loivia ja ihanteellisia leijahiihdolle.

- Saariselkä on ensimmäinen paikka, jossa tätä aletaan opettaa ja lajista tulee varmasti kaiken ikäisten suosikki.

- Ja ajattele, että leijahiihdon maailman mestaruus kisat pidetään ensi keväänä, huhtikuun alussa Norjan Vesisaaressa. Miksi ei jo lähivuosina Saariselällä. Nämä maailman parhaat tulevat sitten Vesisaaresta kolmen päivän leirille tänne ja pääsevät tutustumaan olosuhteisiin.

Turvallisuus ensin

Aivan ummikkona leijahiihtoa ei pääse edes testaamaan, kertoo Helena Näsänen:

- Tarvitaan vähintään kahdeksan tunnin koulutus. Aluksi opetellaan kolme neljä tuntia leijan käsittelyä pienen harjoitusleijan avulla. Siinä harjaannutaan sieppaamaan tuuli leijaan ja testataan miten se toimii, samoin hallintanarujen ja muun tekniikan käyttö. Kun nämä perusasiat on käyty läpi riittävän monta kertaa, niin että tiedetään miten homma pelaa, jatketaan opiskelua suksien tai laudan kanssa.

- Vasta sitten, kun hiihtäjä on oppinut toimimaan oikein, hän pääsee varsinaisesti hiihtämään.

- Kansainvälinen liitto on tarkka siitä, että sääntöjä noudatetaan, esimerkiksi välinevuokraajalla pitää olla korkeimman eli kolmannen asteen oopettajan pätevyys. Saariselällä Fernando täyttää tällä hetkellä sen ehdon ja minä hankin koko ajan pätevyyttä päästäkseni samaan, kertoo Helena innostuneena uudesta aluevaltauksesta.

Turvallisuudesta puhuttaessa mukaan tulevat myös luonnon rauhaa koskevat asiat. Siinä vaiheessa Helena ja Paavo toteavat melkein yhtä aikaa:

- Äänetön ja saasteeton tapa liikkua! Ja Paavo Latvala varmistaa vielä, että UK-puistossakin leijahiihtoa voi harrastaa, se kun ei ihmistä kummempaa moottoria tarvitse toimiakseen.

Helena ja Paavo pohtivatkin jo mahdollisuuksia järjestää ryhmille erityisiä leijahiihtojotoksia, jossa porukka menee yhdessä esimerkiksi UK-puistoon, jossa juodaan makoisat nokipannukahvit ja täydennetään elämystä vaikkapa tutustumalla oppaan avulla puiston luontoon, eläimistöön ja historiaan.

Ja Helena innostaa:

- Ajattele miten mahtavat maisemat siinä matkalla on ja minkälainen on se vapauden tunne...

Ritva Savela


Hiihdonopettaja Helena Näsänen
uskoo lujasti lajin tulevaisuuteen.