Anita Sileniuksen käsissä risu muotoutuu moneksi.
Keittiö toimii ateljeena. Etualalla komeita
karhunsammallettejä.
Risutaiteilija Sileniuksen tie Lappiin
Risutaiteilija ja eräopas kuulostaa eksoottiselta yhdistelmältä. Anita Sileniuksella nämä kaksi ammattia yhdistyivät kolmisen vuotta sitten Saariselälle muuton myötä. Hän opastaa matkailijaryhmiä sesonkiaikoina Kiilopäällä ja järjestää heille risukursseja. Muut ajat täyttää risutaiteen teko.
Taiteen tekeminen on liittynyt Anita Sileniuksen arkeen parikymmentä vuotta. Turussa kotiäitinä ollessaan hän toteutti tilkkutaidetöitä näyttelyineen.
- Seitsemän vuoden jälkeen kaipaisin uusia suuntia elämääni, Anita kertoo.
Elämysmatkailu teki tuloaan 90-luvun alkupuolella. Matkailuideat alkoivat pyöriä naisen päässä. Kielitaito oli karttunut perheessä olleiden vaihto-oppilaiden myötä. Siitä syntyi idea pitää bed&breakfast -palvelua.
- Muutaman vuoden kuluttua luovuin siitä, kun puoliso ei oikein innostunut asiasta, Anita kertoo.
Risuidea alkaa elää
Anita lähti eräopaskoulutukseen. Luontoon tutustumisen myötä löytyi uusi materiaali, risut. Kodin lähellä oli hakkuupalsta ja risuja yllin kyllin.
- Oikeastaan idea syntyi siitä, kun olimme tehneet japanilaistytön opastuksella origameja ja istuimme sen jälkeen porukalla nuotion ääressä. Rupesin miettimään, miten suomalaisen metsän materiaaleja voisi yhdistää elämysmatkailuun.
Huhtikuussa 2002 Anita tuli intoa puhkuen harjoittelijaksi Tankavaaraan, Koilliskairan luontokeskukseen. Jakso osoittautui työhön tutustumisen kannalta liian lyhyeksi. Yrittelijäs nainen ei lannistunut. Hän pääsi loppuajaksi Riitta Lehvosen luo Purnumukkaan.
- Siellä opin ajamaan kelkkaa. Nautin kun sain hakea luonnosta puukuormia. Pääsin mukaan poroerotukseen. Tutustuin perinteiseen lappilaiseen elämään.
Risut ja eräoppaan työ rytmittyvät
Anita on nyt asunut kolmisen vuotta nuorimmaisensa kanssa Saariselällä. Toisen vuoden jälkeen hän mietti vielä, josko lähtisi kesäksi töihin etelään. Mutta mieli muuttui.
- Huomasin, ettei minusta ole kahdessa paikassa eläjäksi. Sitä ei juurru oikeastaan minnekään. Kahdella vanhemmalla pojalla alkoi olla oma elämänsä. Eivät he tarvinneetkaan äitiä arkeensa niin kuin luulin.
Anita on mieltynyt lappilaiseen työrytmiin. Se vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Loka-marraskuun hän keskittyy risutaiteen tekoon, matkailusesonkina tekee töitä urakalla.
- Täällä on mahtavia työpaikkoja. Vaikka on kiireisiäkin päiviä, positiivisuudella ja lappilaisella huumorilla mennään eteenpäin.
Kaamoksen mystinen risukoru -sarja
Risu menee omaan suuntaansa kuin elämä
Anita on toiminut eräoppaana Tuntukeskus Kiilopäällä kolmena talvena. Hän tekee ryhmien kanssa hiihto-ja lumikenkäretkiä maastoon. Kansainväliset asiakkaat saattavat pitää elämyksenä aivan yksinkertaisia asioita. - Kaksi vanhempaa japanilaista naista oli oikein otettuja, kun kävelin heidän kanssan Saariselän maastossa ja kerroin luonnostamme.
Anita pitää halukkaille risukursseja.
- Olin aivan hämmästynyt, kun eräs ranskalaisryhmä oli niin innostunut, että sai aikaan suorastaan taideteoksia.
Anitan mielestä risu on materiaali, jonka luonne pitää tuntea.
- Jätän töihini vänkkyröitä ja kahvoja. Risu menee samalla lailla omaan suuntaansa kuin elämä. Ei sitä voi väkisin taivuttaa omaan tahtoonsa.
Teksti ja kuvat: Eija Silventoinen