Keihäänheiton olympiaedustajan ohje:
Maltti on valttia hiihdossakin
- Kun malttaa ottaa rauhallisesti hiihtoladulla pari ensimmäistä päivää, saa loppuviikon aikana kilometrit monin verroin takaisin. Siinä tiivistettynä Holiday Club Saariselän hoitotiloissa majaansa pitävän hieroja Pentti Sinersaaren terveiset hiihdon harrastajille.
Pentti Sinersaari tietää mistä puhuu, tietää miten kroppa reagoi ja mitä se kestää. Ja mitä ei kestä.
Hän on entinen huippu-urheilija, keihäänheittäjä, joka kiskaisi maailman kärkitulokseksi vuonna 1979 Aucklandissa vanhalla keihäsmallilla peräti 93,84 metriä, on kaksinkertainen Suomen mestari ja moninkertainen mitalisti.
Moskovan olympialaisten kuuluisassa keihäskisassa Sinersaari sijoittui kuudenneksi. Kisojen jälkeen muun muassa Suomessa käytiin kovaa kaplakkaa siitä, kuinka isännät olisivat säädelleet stadionin tuuliolosuhteet omilleen suotuisaksi portteja aukomalla. Sinersaari ei kisan aikana mitään sen kummallisempaa huomannut, mutta katsojat huomasivat.
- Kilpailun jälkeen eräs katsoja, jolla oli sellainen saman tien kuvat kehittävä kamera tuli näyttämään minulle valokuvia, joissa porttien kanssa touhuttiin ja kyselemään, mitä oli ollut tekeillä. En minä sen kummemmin asiasta tiedä, mitä jälkipuhetta kuului. En ole asiaa sen kummemmin ajatellut, mikä on tapahtunut on tapahtunut, kuittaa Sinersaari 25 vuotta myöhemmin Moskovan tapahtumat.
Eikä paljon haikaile menneitä muutenkaan:
- Olihan se toisaalta hienoa aikaa, josta on paljon hyviä muistoja. Olisin halunnut jatkaa pitempäänkin, mutta loukkaantuminen pakotti lopettamaan urheilu-uran ja hakeutumaan muihin tehtäviin. Harmillista loukkaantuminen tietenkin oli, mutta toisaalta oli koko ajan tiedossa, ettei keihäänheittoa voi ikuisesti jatkaa.
Sinersaari oli hankkinut nuorena rakennusalan koulutuksen. Urheilu-uran aikana alkoi hierojan ammatti kiinnostaa:
- Meillähän oli lihaskuntouttaja aina mukana reissussa ja monet kerrat olen hierontapenkillä maannut, ja oppinut omalta kohdaltani tuntemaan mihinkä milloinkin sattui ja miten kipu sieltä saatiin pois. Minulle tuli sitte mahdollisuus päästä kouluun ja valmistui hierojaksi vuonna 1986. Siitä alkaen olen tätä työtä tehnyt, keväällä tulee kaksikymmentä vuotta täyteen.
Lapin kutsu voitti
Pääasiallisen elämäntyönsä Sinersaari on tähän mennessä tehnyt kotimaisemissa Kuusankoskella, viime keväänä kutsui Saariselkä ja nyt näyttää siltä, että se olisi hyvä paikka asua ja olla.
- Olen aina viihtynyt luonnossa ja liikkunut paljon. Lapissa olen kulkenut jo vuosikymmenet, Saariselällä ensimmäisen kerran vuonna 1982, jolloin teimme pitkän hiihtojotoksen. Olen sittemmin hiihdellyt eri puolella Lappia ja sanoin usein puolileikilläni, että muutan tänne vielä joskus asumaan. Viime talvena selvisi, että täällä olisi työmahdolllisuuksia ja muutin tänne.
Hierojan tekee raskasta fyysistä työtä, joten oma lihaskunto ja siitä huolehtiminen on tärkeää. Pentti Sinersaari ei omaa kuntoaan juuri hierottamalla hoida:
- Käyn lenkillä parikin kertaa päivässä. Nyt pystyy jo hiihtämään ja kun työajat vaihtelevat aika tavalla asiakkaiden toivomusten mukaan, pääsen usein päivällä ladulle. Olen aina pitänyt itseni hyvässä kunnossa ja se on kyllä ollut perusedellytys omassa työssä jaksamisessa.
Oman osansa työhyvinvointiin antaa mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä - ja tietysti hyvä palaute. Tätä haastattelua tehtäessä tuli erityistä kiitosta Tampereen kuntoremppalaisilta. Olivat kuulemma kertoneet pitkin hyvin voivaa Hämeen maata, että Saariselän kylpylästä löytyy erinomainen hieroja...
Hoidosta hemmotteluun
Ihmisen fysiikka ei juurikaan ole muuttunut parin kymmenen työvuoden aikana. Asiakaskunta kylläkin. Aikaisemmin tultiin hoidettavaksi pääasiallisesti lääkärin lähetteellä, nyt yhä useammat hakevat varsinaisen kuntoutushoidon lisäksi hyvää oloa ja rentoutumista hierojan penkiltä.
- Täällähän tilanne on tietenkin monelta osin erilainen kuin Kuusankoskella. Ihmiset tulevat usein hemmottelemaan itseään samalla kun saavat jumiutuneet lihaksen toimintakuntoon. Mutta selvä muutos on tapahtunut siinä, mitä hierotaan. Ennen yleisimpiä olivat selkävaivat, nyt lähes kaikilla ongelmana ovat hartian- ja niskanseutu. Hiirikäsi on erittäin yleinen vaiva.
Saariselän erityisongelmaiset ovat hiihtäjät, jotka hamuavat liian paljon liian pienessä ajassa:
- Monet lähtevät liikkeelle kovin tavoittein ja hiihtävät ensimmäisenä päivänä itsensä jumiin. Aika monet ovat täällä kuitenkin koko viikon ja ensimmäisten päivien liika yrittäminen kostautuu helposti loppuviikoksi. Kannattaa lähteä maltilla liikkeelle, sen minkä parina ensimmäisenä päivänä hiihtomatkassa ja tehokkuudessa häviää saa viimeisinä lomapäivinä monin kertaisesti takaisin, muistuttaa Pentti Sinersaari.
Ritva Savela